lauantai 7. huhtikuuta 2018

Pieni ja pippurinen


2.4. käytiin Kepposen kanssa kilpailemassa Forssassa. Sää oli erittäin keväinen, nimittäin lunta tulla tuprutti melkein koko päivän. 

Kilpailupäivän aloitimme mukavasti ponin kanssa 20 minuutin lastauksella. Kopissa vaihdoin sille kuivan loimen päälle, koska lumisateessa lastatessa fleece-loimi ehti kastua jonkun verran. Lastaukseen oli onneksi varattukin aikaa, joten aikataulusta emme kuitenkaan jääneet jälkeen. Itse matkan poni onneksi matkusti oikein rauhassa mutustaen heiniä. 

Raviradalla olimme hyvissä ajoin ja ensi töikseni kävinkin hakemassa voilokit (kilpailunumerot) ja puhaltamassa itse alkometriin. Sitten otimme ponin pois kopista ja odotellessamme mittaajaa kävelytin sitä. Poni kävi kierroksilla ja sen pitäminen oli toisinaan aika raskasta. Mittaaja tuli aika myöhässä, joten jouduimme siis odottamaan aika pitkään. Poni mitattiin 123cm korkeaksi eli sama korkeus kuin syksyllä. 

Sitten alkoikin varsinainen show, kun aloitimme kuumakallen valjastamisen. Katoksessa poni ei suostunut olla vaan alkoi keulimaan ja ryntäsi sieltä ulos. Päädyimme siis varustamaan ponin lumisateessa auton perässä. Suojiakaan poni ei suosiolla ottanut jalkaan vaan alkoi potkia. Vaikeuksista huolimatta ponille saatiin kärryt perään. Kärryiltä käsin poni oli helpompi hallita ja pystyin itsekin hengähtää. Pitäähän kilpaponin vähän pippurinen olla, eihän tässä hommassa olisi mitään mielenkiintoa ja jännitystä, jos liian helpolla pääsisi.


Lämmittelystä voin sanoa sen verran, että itse en nähnyt yhtään mitään joissakin kohdissa, kun lumisade tuli vasten kasvoja ja poni juoksi vähän liiankin reippaasti. Starttiin otin kyllä lasit käyttöön, koska ilman niitä olisi ollut vähän liian vaarallista hommaa. Jos lämmittäessä olisi ollut radalla enemmän väkeä, olisin kyllä hakenut lasit jo ensimmäisen lämmityskierroksen jälkeen. Lämmityksen jälkeen kävelyttelin ponia liukkaalla varikkoalueella. 

Lähtö oli tällä kertaa ryhmäajo eli ponit lähtivät auton takaa matkaan. Kepponen juoksi jo syksyllä yhden autolähdön, mutta pelkäsi tällä kertaa autoa paljon enemmän eikä mennyt kymmentä metriä lähemmäs auton siivekettä. Osaltaan itsekin aiheutin ponin pelkoa, koska lähtöauto oli paikallaan, kun ponit lähestyivät sitä, joten jouduin ottamaan Kepposta kiinni juuri kriittisessä kohdassa ja poni ilmeisesti ajatteli, että lähemmäs tuota seinää ei mennä. 

Poni lähti tosi takkuillen matkaan eikä oikein yrittänyt koko matkan aikana juosta kunnolla. Matkan aikana tuli pari haparointia, mutta ei kuitenkaan yhtään laukkaa. Maalissa ponin sijoitus oli neljäs ja voittosumma kasvoi taas kahdellakymmenellä eurolla. Käsijarru päällä juostiin kuitenkin uusi ennätys 2.30,8 eli innolla odotan kesää, kun saadaan poni kesäkenkään. Hokit jalassa juokseminen ei oikein sovi Kepposelle, koska jalat eivät ihan meinaa mahtua ponin alle ne jalassa. Myös kengityksellä olisi tarkoitus etsiä apua Kepposen ravin sujuvuuteen. Nyt treenaillaan kuukauden ajan ja katsellaan sitten toukokuussa starttaamista uudelleen. 


lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pikkumusta tulossa



Viime vuonna päätimme viedä Mulanin astutettavaksi. Päätökseen vaikutti se, että en itse saa enää ajaa sillä kilpaa ja poni oli kilpaillut aktiivisesti kolme vuotta. Halusin myös itse keskittyä täysillä opiskeluun, joten Mulanin astuttaminen vähensi ponien liikutukseen kuluvaa aikaa todella paljon. Ja kyllähän meitä muutenkin kiinnostaa varsojen tekeminen ja tänä vuonna todennäköisesti Iisa pääsee uudemman kerran treffeille.

Varsan tekeminen siis on antanut Mulanille täydellisen tauon töistä. Olisihan ponia voinut silti liikuttaa, mutta oma abivuoteni oli niin kiireinen, että en kerta kaikkiaan olisi millään ehtinyt tehdä sen kanssa tarpeeksi. Mulan on saanut olla myös kengättä ja sen kavionlaatu ei ole niin hyvä, että se kestäisi liikutusta ilman kenkiä. Tämä tuli huomattua jo silloin, kun Mulan muutti meille. Poni oli ollut silloin koko elämänsä kengättä, mutta liikuttaessa se kuitenkin arkoi kavioitaan.

Oriiksi valikoitui komea Dust Mane, joka on hieno rakenteeltaan sekä plussana kilpaillut raveissa kohtalaisella menestyksellä. Dasse omasi myös vahvat jalat, joka oli kriteerinä meidän orivalinnassa.

Veimme Mulanin Vironlahdelle toukokuun lopussa juuri täydelliseen aikaa, sillä poni tuli kiimaan juuri viennin jälkeen ja ori astui sen useana päivänä. Ensimmäisestä yrityksestä Mulan ei kuitenkaan tiinehtynyt ja ponin kesäloma piteni. Toisella kerralla onneksi tärppäsi ja ultrassa näkyi pieni ponin alku. Alunperin tarkoituksena oli, että Mulan olisi kilpaillut vielä syksyllä, mutta odotettua pidemmän kesäloman johdosta luovuimme ajatuksesta. Poni sai aloittaa mahan kasvattamisen.

100 vrk

Aluksi Mulanin oli vaikeaa sopeutua tilanteeseen, jossa liikuntaa rakastava poni jätettiin tarhaan, kun toiset ponit lähtivät lenkille. Urlista ja Mulanista tulikin todella hyvät ystävät loppukesän aikana, kun kumpikaan niistä ei käynyt lenkeillä. Kuitenkin syksyllä Mulan joutui taas sopeutumaan uuteen tilanteeseen, kun Urli laukkasi ikivihreille laitumille. Sopeutuminen vei aikansa, mutta tällä hetkellä poni jää tyytyväisenä karsinaan syömään heiniä, kun russitytöt lähtee lenkille, ja tervehtii niitä iloisesti, kun ne palaavat lenkiltä.


Nyt pieni maha-asukki potkii paljon ja pikkuhiljaa Mulanin tissit alkaa valmistautua tulevaan. Laskettu aika on 28.5. eli odottamista on vielä pari kuukautta jäljellä. Mulanista on tullut tiineyden aikana vähän kärttyisä, lieneekö sille syynä masun asukki. Eikös sitä sanota että tammavarsa saa emätammankin vähän kärttyisäksi?

Tiineysaika on mennyt tällä kertaa ihan hujauksessa, kun Iisan kanssa oli aikaa ajatella tiineyttä paljon enemmän. Nyt omat voimavarat tuli suunnattua opiskeluihin, joten aika on kulunut ihan itsestään. Vuorokausia on takana jo 280, mutta kuvia tiineyen aikana on otettu todella vähän. Alla kuitenkin muutama ihan tuore otos ponista.

275 vrk



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Sehän on ajoponi!



Me olemme Astan kanssa kouluttaneet itse kaksivuotiaita oripoikiamme Musaa ja Jupiteria. Musalla on jo ollut kärryt muutaman kerran perässä ja poni toimii ajaessa moitteettomasti. Jupiter toimii ohjasajossa ja kärryjäkin sille on jo näytetty, mutta ne eivät ole vielä olleet sillä perässä.

Poikia olemme opettaneet todella pikkuhiljaa aina silloin, kun meillä on ollut aikaa, noin kerran tai kaksi kuukaudessa. Välillä tehdään useampana päivänä peräkkäin ja sitten annetaan taas pidempi tauko. Ensimmäisiä kertoja laitoimme valjaita selkään viime keväänä eli kun pojat olivat vuoden vanhoja. Aluksi ohjasajoimme rauhassa niin, että toinen talutti ja toinen oli takana ohjailemassa. Aluksi tuntui, että Jupiter oppi nopeammin, koska se oli paljon rauhallisempi, mutta nyt loppua kohti asia muuttui, kun piti lähteä ohjasajamaan ilman taluttajaa. Siinä alkoi huomaamaan, että Jupiter jännitti paljon enemmän sitä, että joku oli takana. 
Jupiteria ei varsana ole käsitelty niin paljoa ja se on muutenkin luonteeltaan paljon hienovaraisempi ja herkempi, mutta toisaalta se on myös paljon rauhallisempi. Siksi emme välillä edes yrittäneet ohjasajaa Jupiterilla, vaan teimme vain narussa kävelylenkkejä, jotta saimme kasvatettua luottamusta. Nyt kuitenkin ohjasajaminen onnistuu ilman, että toinen kävelee edes vierellä. Myöskään kärryt eivät ponia pelota, joten ehkä jo seuraavalla kerralla laitamme niitä perään.



Musa oli aluksi hyvin levoton. Pää heilui paljon ja taluttaja kiinnosti paljon enemmän, kuin se ketä yritti takaa epätoivoisesti ohjailla. Pään heilunta kuitenkin väheni, kun otimme sekin käyttöön. Myös taluttajaan kohdistuvat ongelmat loppuivat, kun jätimme taluttajan pois. Musa on todella energinen poni ja syksyllä huomasi hyvin, kuinka paljon levottomammaksi poni muuttui, kun pojat joutuvat olemaan välillä pienessä tarhassa kurakelien takana. Viime kesänäkin Musa juoksutti vuorotellen Jupiteria sekä kesäkaverina ollutta Ruutia. Nyt keväällä poni  on kuitenkin ollut rauhallisempi, kun pojat ovat saaneet juosta isolla pellolla yhdessä painien.


Kun ohjasajo alkoi Musalla sujua hyvin päätimme kokeilla kärryjä perään. Ensin toinen vain veti kärryjä ponin vierellä, emmekä laittaneet niitä samalla harjoituskerralla Musan perään. Seuraavalla harjoituskerralla tein Musalla ohjasajaen ihan lyhyen lenkin tarkistaakseni, että poni varmasti muistaa mitä eri käskyt meinaa. Sen jälkeen päätimme kokeilla kärryjä perään. Ensin vedimme kärryjä ponin perässä niin, että ne eivät olleet kiinni, jos vaikka poni olisi säikähtänyt niitä, mutta ponia ei tuntunut kiinnostavan, joten kiinnitimme kärryt. Teimme ihan lyhyen lenkin niin, että toinen talutti ja toinen käveli kärryjen takana. Tyhjät kärryt olivat aivan riittävät vedettävät, koska ponille oli kärryjen vetäminen todella outoa ja pienessä ylämäessä poni oli ihan hämillään, kun piti tehdä jotain töitäkin.

Jo seuraavalla harjoituskerralla Asta ei enää taluttanut vaan käveli vain vierellä ja minä hyppäsin kärryille hetkeksi, kun olin ensin yli puolet lyhyestä tienpätkästä kävellyt kärryjen perässä. Tästä seuraavana kertana Musan kanssa pystyi lähteä lenkille samalla tavalla kuin Iisan kanssa: ohjat käteen, liikkeelle ja kärryille kyytiin. Musa toimi todella hyvin. Toiseen suuntaan ensin meinasi vähän takkuilla käännöksessä, mutta siitäkin pienen suostuttelun jälkeen selvisimme loistavasti. Ensimmäinen auton ohituskin sujui hyvin ja poni oli todella reipas, halusi itsekin ottaa pari askelta ravia. Lenkki loppui hienosti peruuttamalla kärryjen kanssa katokseen. 


Olen ihan sanaton Musan edistymisestä ja siitä, miten helppo sitä on ollut kouluttaa. Ihan uskomatonta, että pystyn oman kasvatin kanssa vain lähteä kärryttelemään samaan tapaan kuin isompien ponien kanssa. Musa toimii niin hyvin ja en meinaa uskoa, miten helposti siitä on tullut ajoponi, kun olemme kuitenkin joutuneet tekemään paljon töitä Mulanin sekä Kepposen kanssa, vaikka molempia oli jo koulutettu ajolle ennen meille tuloa. Mulan oli koulutettu ajolle ja se toimikin pääsääntöisesti ihan hyvin ajaessa, mitä nyt ei pysähtynyt ja välillä hyppäsi ojaan. Kepponen taas olikin ihan oma numeronsa ja nyt vasta kahden vuoden ajamisen jälkeen sekin on ihan siedettävä ajettavuudeltaan.

Nyt keväällä olisi tarkoitus jatkaa poikien kanssa ja ajaa Musalla lyhyt lenkki kerran viikossa. Kesällä pojat pääsee sitten laitumelle ja saavat käyttää ajan yhdessä painien ja ajoja olisi tarkoitus jatkaa sitten syksymmällä. Kunnon treenin aloittaminen saa kuitenkin odottaa siihen asti, että pojat ovat kasvaneet niin, että liikkuminen onnistuu tasapainoisesti, eli vasta jossain ensi vuoden puolella. Myös Jupiterin kanssa on samanlaiset suunnitelmat kunhan saadaan sille ensin kärryt perään ja siitä toimiva kärryjen edessä.


maanantai 4. joulukuuta 2017

Raviponi

Aika vierähtää niin nopeasti ja tekemistä riittää niin paljon, että edes starteista ei ole blogiin tullut juttua. Minulla on alkanut lukiossa jo viimeinen jakso ja keväällä odottaa viisi kirjoitettavaa ainetta, yhden sain sentään kirjoitettua jo nyt syksyllä. Tosiaan Kepponen on alkanut tajuamaan pikkuhiljaa, mitä raveissa kuuluu tehdä. Ypäjän avausstartin jälkeen Kepponen on juossut kolme kertaa ollen joka kerta kolmen parhaan joukossa, kerran voittaen ja kaksi kertaa ollen kolmas.


12.10. oli Kepposen toinen startti Lahdessa ja sieltä napsahti pieneksi yllätykseksi voitto. Kepponen otti heti lähdöstä johtopaikan ja johti koko matkan maaliin asti ilman laukkoja. Vähän meinasi yksin juokseminen ihmetyttää ja meinasimme jäädä kavereita odottelemaan. Viimeisessä kaarteessa toinen poni tuli rinnalle ja Kepponen lähti kyllä vastaamaan, mutta tämä poni hyppäsi laukalle ja sitten hölköteltiin maalisuoraa niskoja nakellen ja päästettiin vielä toinen kilpakumppani lähelle, mutta pidettiin kuitenkin varmasti ykköseksi. Kellot pysähtyivät lukemiin 3.37.6 eli ennätys parantui lähes kymmenen sekuntia! Lahdesta tarttui mukaan myös uudet treenikärryt, että nyt on kiva taas treenata.


Lahdessa oli myös Iisa mukana Riian ajamana. Myös Iisa juoksi hienosti laukattoman startin ja paransi hieman ennätystään lukemiin 2.50.8 sijoittuen kuudenneksi. Riialle iso kiitos pienellä pullaponilla ajamisesta!


10.11. starttasimme Porissa lähtöauton takaa. Kepponen kävi radalle päästessä tosi kuumana ja seuraavana päivänä oli käsi kipeänä, kun oli pidellyt pomppivaa ponia narussa. Myös lämmittelyssä Kepponen meni vähän turhan reippaasti. Lähtö oli vielä 10 minuuttia myöhässä, kun yksi osallistujista puuttui. Odotellessa Kepposesta tuli vähän vetelä, mutta lähti onneksi todella hyvin kun lopulta päästiin kokoontumaan lähtöauton taakse. Kepponen ei juuri pelännyt lähtöauton siivekkeitä, vaan enemmänkin toisia poneja, jotka kiemurtelivat auton takana. Lähes koko matka poljettiin toista rataa, mutta maalisuoralla tuli harmittavasti laukka, Kepponen ehkä vähän säikähti toista ponia, joka tuli ohitse ja oli vähän väsynytkin, jonka vuoksi kadotti rytmin ja laukkasi. Ennätykseksi tuli kuitenkin hieno 2.31.4 ja kolmas sija. 

3.12. juostiin Kouvolassa ja kokeilimme laittaa Kepposelle pumpulit korviin. En tiedä johtuiko pumpuleista vai jostain muusta, mutta poni käyttäytyi paljon paljon rauhallisemmin kuin Porissa. Lämmittelyssä se suostui menemään ensimmäisen kierroksen jopa aika rauhallista tahtia, mutta otti myös vähän vauhtia, kun sitä siltä pyysin. Lähdöstä poni lähti vähän tahmeasti, mutta juoksi kurakelissä kuitenkin oikein hienosti taas kolmannen sijan ja uuden ennätyksen 2.33.4. 


Tuntuu niin hienolta, kun ollaan vihdoin päästy starttaamaan Kepposen kanssa kunnolla. Viime kesänä se tuntui vielä niin kaukaiselta ja töitä on saanut kyllä tehdä, että tähän pisteeseen ollaan päästy. Poni on kuitenkin vasta kolme ja kehittyy tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Vapaapäivät kerryttää turhaa energiaa pääkoppaan, joten säännöllinen liikunta on avainsana tämän ponilapsen kanssa. Todennäköisesti tämä kausi oli nyt tässä ja nyt treenaillaan talvi ja palataan entistä nopeampana radoille ensi keväänä.


lauantai 7. lokakuuta 2017

Lepää rauhassa Urli

 

Urli 19.3.1991- 5.10.2017

Suuri suru, mutta toisaalta myös helpotus siitä, ettei Urlin tarvitse enää tuntea kipua. Urli vietti meillä neljä vuotta ja kaksi kuukautta mahdollistaen minun ja siskoni ratsastusharrastuksen, joka jää nyt Urlin lähdettyä tauolle. Urli ei paljoa meillä ollessaan sairastellut, kerran sillä oli lievä ähky ja yksi syksy vuohiset olivat ruvella. Myös hampaat Urlilla vaivasivat hieman viime talvena ja nyt vielä viimeisinä aikoinakin. Eläinlääkärillä kyllä huollettiin hampaat, mutta muutosta ei juuri tapahtunut. Käytimme viimeiset pari vuotta hackamoreja ratsastaessa, koska niissä ei tule mitään suuhun. Kuitenkin teki pahaa katsoa vielä viimeisenä päivänäkin, kun hevonen syödessään alkaa polkea jalkaa, kun sattuu. 
 
Hevoset ovat siitä hankalia, että ne eivät näytä kipua. Vaikka sattuu, ne hörisevät iloisena ja tervehtivät korvat hörössä. Nyt kuitenkin Urlista huomasi, että jalkoihin sattuu. Oikea etujalka oli selvästi turvonnut ja kävely hidasta. Siitä huolimatta Urli näytti pirteältä ja odotti aina poneja lenkiltä, kiipesi mäen päälle niitä odottamaan, vaikka alastulo ei ollut kivutonta. Viimeinen ratsastuskerta oli juhannuksena kävelylenkki metsässä, vain kävelyä koska hevonen ei suostunut ravaamaan, kun sitä yritin ihan loppulenkistä. Koko kesän Urli käytännössä vain käveli laitumella, ehkä kerran se otti kaksi laukka-askelta ja pari kertaa olen sen nähnyt ravaavan, mutta muuten se aina vain käveli ponien perässä.
 
Urli rakasti poneja yli kaiken ja kaipasi aina lauman puuttuvaa jäsentä. Aina ravireissuilta tultaessa Urli toivotti ponit tervetulleeksi kotiin kovaäänisellä hirnahduksella. Silloinkin, kun Iisa oli astutusreissulla sekä nyt tänä kesänä, kun Mulan oli myös, Urli hirnui aina hevoskopin nähdessään odottaen kaverin tulevan sieltä takaisin. Nyt kaverit jäivät ihmettelemään mihin Urli lähti tai veikkaanpa niiden tietävän, että Urli ei ole enää  tulossa takaisin.

Nyt oli aika päästää irti tästä hienosta hevosesta, joka ehti kunnioitettavaan 26 vuoden ikään. 

Loppuun vielä muutama kuva meidän yhteisen matkan varrelta: