maanantai 4. joulukuuta 2017

Raviponi

Aika vierähtää niin nopeasti ja tekemistä riittää niin paljon, että edes starteista ei ole blogiin tullut juttua. Minulla on alkanut lukiossa jo viimeinen jakso ja keväällä odottaa viisi kirjoitettavaa ainetta, yhden sain sentään kirjoitettua jo nyt syksyllä. Tosiaan Kepponen on alkanut tajuamaan pikkuhiljaa, mitä raveissa kuuluu tehdä. Ypäjän avausstartin jälkeen Kepponen on juossut kolme kertaa ollen joka kerta kolmen parhaan joukossa, kerran voittaen ja kaksi kertaa ollen kolmas.


12.10. oli Kepposen toinen startti Lahdessa ja sieltä napsahti pieneksi yllätykseksi voitto. Kepponen otti heti lähdöstä johtopaikan ja johti koko matkan maaliin asti ilman laukkoja. Vähän meinasi yksin juokseminen ihmetyttää ja meinasimme jäädä kavereita odottelemaan. Viimeisessä kaarteessa toinen poni tuli rinnalle ja Kepponen lähti kyllä vastaamaan, mutta tämä poni hyppäsi laukalle ja sitten hölköteltiin maalisuoraa niskoja nakellen ja päästettiin vielä toinen kilpakumppani lähelle, mutta pidettiin kuitenkin varmasti ykköseksi. Kellot pysähtyivät lukemiin 3.37.6 eli ennätys parantui lähes kymmenen sekuntia! Lahdesta tarttui mukaan myös uudet treenikärryt, että nyt on kiva taas treenata.


Lahdessa oli myös Iisa mukana Riian ajamana. Myös Iisa juoksi hienosti laukattoman startin ja paransi hieman ennätystään lukemiin 2.50.8 sijoittuen kuudenneksi. Riialle iso kiitos pienellä pullaponilla ajamisesta!


10.11. starttasimme Porissa lähtöauton takaa. Kepponen kävi radalle päästessä tosi kuumana ja seuraavana päivänä oli käsi kipeänä, kun oli pidellyt pomppivaa ponia narussa. Myös lämmittelyssä Kepponen meni vähän turhan reippaasti. Lähtö oli vielä 10 minuuttia myöhässä, kun yksi osallistujista puuttui. Odotellessa Kepposesta tuli vähän vetelä, mutta lähti onneksi todella hyvin kun lopulta päästiin kokoontumaan lähtöauton taakse. Kepponen ei juuri pelännyt lähtöauton siivekkeitä, vaan enemmänkin toisia poneja, jotka kiemurtelivat auton takana. Lähes koko matka poljettiin toista rataa, mutta maalisuoralla tuli harmittavasti laukka, Kepponen ehkä vähän säikähti toista ponia, joka tuli ohitse ja oli vähän väsynytkin, jonka vuoksi kadotti rytmin ja laukkasi. Ennätykseksi tuli kuitenkin hieno 2.31.4 ja kolmas sija. 

3.12. juostiin Kouvolassa ja kokeilimme laittaa Kepposelle pumpulit korviin. En tiedä johtuiko pumpuleista vai jostain muusta, mutta poni käyttäytyi paljon paljon rauhallisemmin kuin Porissa. Lämmittelyssä se suostui menemään ensimmäisen kierroksen jopa aika rauhallista tahtia, mutta otti myös vähän vauhtia, kun sitä siltä pyysin. Lähdöstä poni lähti vähän tahmeasti, mutta juoksi kurakelissä kuitenkin oikein hienosti taas kolmannen sijan ja uuden ennätyksen 2.33.4. 


Tuntuu niin hienolta, kun ollaan vihdoin päästy starttaamaan Kepposen kanssa kunnolla. Viime kesänä se tuntui vielä niin kaukaiselta ja töitä on saanut kyllä tehdä, että tähän pisteeseen ollaan päästy. Poni on kuitenkin vasta kolme ja kehittyy tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Vapaapäivät kerryttää turhaa energiaa pääkoppaan, joten säännöllinen liikunta on avainsana tämän ponilapsen kanssa. Todennäköisesti tämä kausi oli nyt tässä ja nyt treenaillaan talvi ja palataan entistä nopeampana radoille ensi keväänä.


lauantai 7. lokakuuta 2017

Lepää rauhassa Urli

 

Urli 19.3.1991- 5.10.2017

Suuri suru, mutta toisaalta myös helpotus siitä, ettei Urlin tarvitse enää tuntea kipua. Urli vietti meillä neljä vuotta ja kaksi kuukautta mahdollistaen minun ja siskoni ratsastusharrastuksen, joka jää nyt Urlin lähdettyä tauolle. Urli ei paljoa meillä ollessaan sairastellut, kerran sillä oli lievä ähky ja yksi syksy vuohiset olivat ruvella. Myös hampaat Urlilla vaivasivat hieman viime talvena ja nyt vielä viimeisinä aikoinakin. Eläinlääkärillä kyllä huollettiin hampaat, mutta muutosta ei juuri tapahtunut. Käytimme viimeiset pari vuotta hackamoreja ratsastaessa, koska niissä ei tule mitään suuhun. Kuitenkin teki pahaa katsoa vielä viimeisenä päivänäkin, kun hevonen syödessään alkaa polkea jalkaa, kun sattuu. 
 
Hevoset ovat siitä hankalia, että ne eivät näytä kipua. Vaikka sattuu, ne hörisevät iloisena ja tervehtivät korvat hörössä. Nyt kuitenkin Urlista huomasi, että jalkoihin sattuu. Oikea etujalka oli selvästi turvonnut ja kävely hidasta. Siitä huolimatta Urli näytti pirteältä ja odotti aina poneja lenkiltä, kiipesi mäen päälle niitä odottamaan, vaikka alastulo ei ollut kivutonta. Viimeinen ratsastuskerta oli juhannuksena kävelylenkki metsässä, vain kävelyä koska hevonen ei suostunut ravaamaan, kun sitä yritin ihan loppulenkistä. Koko kesän Urli käytännössä vain käveli laitumella, ehkä kerran se otti kaksi laukka-askelta ja pari kertaa olen sen nähnyt ravaavan, mutta muuten se aina vain käveli ponien perässä.
 
Urli rakasti poneja yli kaiken ja kaipasi aina lauman puuttuvaa jäsentä. Aina ravireissuilta tultaessa Urli toivotti ponit tervetulleeksi kotiin kovaäänisellä hirnahduksella. Silloinkin, kun Iisa oli astutusreissulla sekä nyt tänä kesänä, kun Mulan oli myös, Urli hirnui aina hevoskopin nähdessään odottaen kaverin tulevan sieltä takaisin. Nyt kaverit jäivät ihmettelemään mihin Urli lähti tai veikkaanpa niiden tietävän, että Urli ei ole enää  tulossa takaisin.

Nyt oli aika päästää irti tästä hienosta hevosesta, joka ehti kunnioitettavaan 26 vuoden ikään. 

Loppuun vielä muutama kuva meidän yhteisen matkan varrelta:














keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ensimmäinen startti

Vuosi sitten ajatus startista Kepposella, tuntui todella kaukaiselta. Silloin poni lähti kuin kanuuna valjastuskatoksesta, kääntyi vaihtelevasti ja pysähtyminen ei tullut kuuloonkaan. Nykyään tuo sama poni lähtee lenkille rauhassa ja tekee yleensä mitä ohjastaja haluaa, tosin edelleen on harvinaista, jos Kepposen kanssa selviää lenkistä ilman U-käännöstä tai ojaan peruutusta. Tosin nykyiset tempaukset johtuvat pelottavista asioista tien vieressä ja poni on kyllä pikkuhiljaa muuttanut suhtautumistaan pelottaviin asioihin ja saattaa juosta niin kovaa kuin jaloistaan pääsee pelottavien asioiden ohi.

Kuva: Katri Vesala

Kepponen pääsi avaaman kilpailu-uransa 23.9 Ypäjän paikallisraveissa. Ihan ensimmäisenä, kun pääsimme raveihin, Kepponen pääsi kengitettäväksi, kun sai mukavasti kaksi päivää ennen starttia toisen etukenkänsä irti. Kengän irtoamisen takia viimeistelytkin jäivät vähän vähäisemmiksi. Lisäksi starttiin valmistautumiseen vaikutti minun ylioppilaskirjoitukset, joiden takia en ehtinyt ajamaan Kepposella ihan niin paljoa mitä yleensä ja Asta ei voinut olkapäänsä takia ajaa sillä. 

Kepponen oli lämmityksessä normaali, mutta huuteli jonkin verran, koska lämmitin yksin. Kilpailumatkana oli 2000m, mutta Kepponen jaksoi sen loistavasti. Ensimmäisen kierroksen tyttö oli tosi paineissaan ja ravissa oli paljon hakemista, kun olisi ollut niin kiva saada kaveri kiinni. Toisen kierroksen neiti meni paljon rauhallisemmin. Lopulta Kepponen oli neljäs ajalla 2.46.9.  Olen tosi tyytyväinen ja nyt Kepponen tarvitsisi vain rutiinia radalla juoksemiseen. Seuraava  koitos on luultavasti 8.10 Forssassa.

maanantai 28. elokuuta 2017

Ykköset


Meidän pienet pojat pääsi maailmalle ensimmäisen kerran toukokuussa, kun pyörähdettiin Hämeenlinnassa kissankulman eläinpihan match showssa. Siellä Jupiter keräsi palkintoja kummankin osallistumismaksun edestä sijoittuessaan varsojen sinisten toiseksi. Tästä matkasta kertyi kummallekin ponille arvokasta kokemusta matkustamisesta, pesusta, hieman tarkemmasta laittautumisesta sekä vieraassa paikassa olemisesta.

Heinäkuun lopussa pojat pääsivät kuitenkin virallisiin näyttelyihin, kun matkustimme heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Ypäjälle kansalliseen poninäyttelyyn, jonka yhteydessä pojat näytettiin myös Hippoksen kehässä. Myös poikien kesäkaveri Ruuti lähti samoihin karkeloihin näyttäytymään.

Näyttelyaamu sujui aluksi suunnitelmien mukaan, haimme pojat laitumelta, pestiin ja harjattiin, sekä huollettiin kavioita. Musan kaviot jäivät ikävän näköisiksi, koska sillä oli juuri lohjennut toinen kavio laitumella telmiessä. Aikaa meillä oli ihan runsaasti käytettävissä, joten lastaaminenkin aloitettiin ajoissa ja onneksi näin tehtiin. Musa reippaana nuorena miehenä käveli suoraan koppiin, mutta Jupiter oli asiasta erimieltä ja päätti, ettei hän halua mennä koppiin. Vastustellessaan Jupiter luonnollisesti hypähti hieman ylös ja taakse. Tämä liike kuitenkin aiheutti sen, että Astan olkapää lähti pois paikaltaan, jolloin Astalle piti soittaa ambulanssi. Lisäksi piti saada Jupiterille esittäjä poninäyttelyn kehään ja luojan kiitos se järjestyi.

Ei auttanut muu kuin alkaa lastaamaan poneja uudelleen. Kului noin puoli tuntia kunnes kumpikin oli autossa ja matka kohti Ypäjää saattoi alkaa, valitettavasti kuitenkin ilman Astaa. Perille päästyämme apukädet olivat meitä vastassa ja veimme pojat mittauspisteelle. Jupiter mitattiin 115 cm ja Musa 116 cm korkeaksi. Tämän jälkeen siirryimme verryttelemään poneja hippoksen kehää varten, johon pääsimme aika pian.

Esitin itse kummatkin hippoksen kehässä olin ratketa riemusta, kun molemmat saivat ensimmäisen palkinnon! Se tuntui epäonnisen aamun jälkeen todella, todella hyvältä. Lisäksi tuomarit pitivät Jupiterista todella paljon ja arvosteluunkin tuli maininta, että lupaava poni.

Musan arvostelu:
Sopusuhtainen varsa, jolla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen kaula. Rungossa on hyvä syvyys. Lapa on pitkä ja pysty. Ylälinja ja takaosa ovat lihaksikkaita. Jalat ovat sivusta hyväasentoiset. Käynti on tarmokasta. Ravi on kevyttä, hieman voimatonta. Kaviot ovat epäsymmetriset.



Jupiterin arvostelu:
Hyvin kehittynyt varsa, jolla on hyvä rotuleima. Sillä on ilmeikäs pää ja hyvänmuotoinen kaula. Rungossa on hyvä syvyys, lapa on pitkä. Hevosella on hyvä säkä, lanne on pitkä ja suora. Lautanen on luisu. Jaloissa on riittävä luusto ja liikkeet kauttaaltaan ovat suorat. Käynti on jäntevää. Ravi on kevyttä, takaa vielä voimatonta. Lupaava poni.



Hippoksen kehän jälkeen seurasikin pitkä odottelu, kun odoteltiin poninäyttelyn kehän alkua. Tällä kertaa kehässä minä esitin Musan ja Johanna esitti Jupiterin. Jupiter olikin luokkavoittaja ja sai ainoana yksivuotiaana orina ykköspalkinnon. Musa oli kuuden varsan porukassa neljäs ja palkittiin toisella palkinnolla. Jupiterhan pääsi luokkavoittajana jatkoon, mutta ei kuitenkaan enää pärjännyt. Ehkä ensi vuonna putsataan koko palkintopöytä.

Kokonaisuudessaan reissu oli aamun pienestä epäonnesta huolimatta hieno ja ennen kaikkea sai huomata, kuinka hienot varsat meillä on! Jupiter hurmasi ihmiset ympärillään rauhallisella käytöksellään toisin kuin Musa, joka pörräsi lähes kokoajan. Jupiterin kanssa olisi niin kiva käydä enemmänkin näyttelyissä sen mahtavan käytöksen takia.

lauantai 5. elokuuta 2017

4 vuotta Urlin kanssa

Tänään on kulunut tasan neljä vuotta siitä päivästä, kun Urli tuli meille ylläpitoon. Se on ensimmäinen iso hevonen, joka tuli meidän hoidettavaksi. Urlin kanssa on koettu paljon mukavia asioita, mutta myös haasteita. Niitä aiheutti erityisesti ensimmäisinä talvina sen ruokinta, koska Urli alkoi laihtua talvella, vaikka sai heinää runsaasti. Onneksi löysimme hyvän lisäruuan ja parina viime talvena se ei juurikaan ole laihtunut.

Urli ensimmäisenä iltana meillä


Urli on ensimmäinen hevonen, jonka kanssa olemme ratsastaneet itsenäisesti. Maastoilua ei ratsastuskoulu aikoina paljon tehty, mutta Urlin kanssa sitä on tehty paljon, sillä se on ollut mukana monilla ponien kärrylenkeillä. Olemme saaneet ratsastaa hevosella, joka on välillä puhkunut innosta ja halunnut laukata vain eteenpäin. Monet kerrat olemme nauraneet selässä, kun mummoheppa on ollut innoissaan. Urli on ollut myös hyvä ystävä poneille ja ikävöi aina, jos joku on poissa pidemmän aikaa. Monet ovat saanet harjoitella ratsastusta Urlilla, joka on luotettavasti kiikuttanut selässä kenet vain.




Meidän pihassa Urli on saanut olla vapaana monet kerrat, koska se ei ikinä ole riehunut ja "tietää" missä meidän rajat menevät. Hevonen on saanut kävellä vapaana tarhaan ja sisälle, kun ponit on talutettu (eli kaikki saa hyvin vietyä yhdellä kertaa). Kun poneilla on ajettu kotona, se on saanut olla toisinaan vapaana mukana. Aluksi meillä ollessa Urli pysyi tiiviisti mukana, mutta kun meidän piha tuli tutuksi, niin se saattoi jäädä syömään pellolle ja katseli, kun ponit juoksivat ohi.







Urli oli 22 vuotta vanha, kun se tuli meille, joten nyt ikää on kertynyt hevosen mittariin 26 vuotta. Pari vuotta sitten ikä oli vain numeroita, mutta nyt jalat ovat tänä kesänä alkaneet oireilla uudelleen. Suomeen tullessa vuonna 2005, sen jalat olivat aika kurjassa kunnossa, mutta parantuivat ajan myötä. Toinen etujalka on turvonnut, eikä turvotus ole laskenut, vaikka hevonen on ollut täysin levossa laitumella kesäkuun lopusta alkaen. Eikä tänä vuonna ole muutenkaan ratsastettu, kun kerran viikossa. Jalan tila pahenee monesti syksyllä, joten vaihtoehdot ovat vähissä vanhan hevosen kanssa, minkä jalat ovat jo muutenkin kuluneet. Urli saa vielä syödä tämän kesän laitumella ponien seurana, ennen siirtymistä ikivihreille laitumille.